Juha Karjalainen Länsimaisten arvojen puolesta

Keskustaopiskelijat hylkäsivät opiskelijan vapauden

Suomenmaa uutisoi sunnuntaina 24.09.2017 Keskustan Opiskelijaliitto KOLin muodostaneen kantansa yliopistojen ylioppilaskuntien pakkojäsenyyteen. Lauantaina ylimääräiseen liittokokoukseen Helsinkiin kokoontunut KOL päätyi kannattamaan esitystä, jossa ylioppilaskuntien vähimmäisresurssit olisivat valtion rahoittamia. Esityksen mukaan jokaisessa korkeakoulussa tulee olla korkeakoulun tutkintoon tähtääviin opintoihin osallistuvista opiskelijoista koostuva opiskelija- ja ylioppilaskunta. Käytännössä siis keskustalainen malli pitää sisällään nykyisen pakkojäsenyyden, joka kuitenkin rahoitetaan valtion kassasta, eikä opiskelijoiden avulla, kuten tällä hetkellä. Tämä tietenkin tarkoittaa lisärasitusta muille veronmaksajille.

 

Viikonloppu olisi voinut olla poliittisella kentällä historiallinen, mikäli keskustalaiset olisivat päätyneet yhteisrintamaan vastustamaan ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä Perussuomalaisten Nuorten, KD Nuorten, Kokoomusnuorten ja Liberaalipuolueen tavoin. Tällä päätöksellä keskustaopiskelijat kuitenkin hylkäsivät opiskelijan vapauden. Järjestön päätökset ovat toki järjestön asia, mutta politiikassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Edellä mainittujen toimijoiden voi tulevaisuudessa olla hitusen vaikeampaa löytää yhteistä säveltä ainakaan opiskelijapoliittisissa kannanotoissa keskustaopiskelijoiden kanssa. Keskustalaiset omalla tavallaan rajasivat itsensä marginaaliin vapaaehtoisesti.

 

Valtion rahoittama keskustalainen pakkojäsenyysjärjestelmä ei korjaa itse juuriongelmaa. Suomen perustuslain 13 §:ää tarkasteltaessa pakollinen kuuluminen edunvalvontaorganisaation on vähintään kyseenalaista: “Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi.” Opiskelija ei edelleenkään saisi valita tai olla valitsematta edunvalvojaansa. Työelämässä ammattiliittoon ei tarvitse kuulua, jos sitä ei katso tarpeelliseksi tai edes ideologisesti oikeaksi. Kaikki opiskelijat eivät välttämättä edes jaa edunvalvonta-ajattelun ideaa, mutta silti he joutuvat olemaan osa jotakin, jota eivät haluaisi olla. Lisäksi ylioppilaskunnat voivat edelleen ehdotetussa mallissa ottaa kantaa opiskelijapolitiikan ulkopuolisiin asioihin kaikkien opiskelijoiden suulla. Opiskelijat olisivat ainoa ryhmä, joka ei pysty äänestämään “edunvalvojaansa” vastaan jaloillaan. Niin kirkosta kuin ammattiyhdistyksestäkin voi erota, mikäli meininki ei miellytä. Hyvin moni on tätä oikeuttaan jo käyttänytkin.

 

Perussuomalaisten Nuorten linja on sen sijaan vuosikausia ollut selkeä: ylioppilaskuntien jäsenyyden tulee ehdottomasti olla vapaaehtoista. Tällä tavalla edunvalvoja edustaisi aidosti niitä, jotka edunvalvontaa haluavat. Työelämässä olevat on katsottu tarpeeksi arvokkaiksi tähän vapauteen. Miksei seuraavana olisi meidän opiskelijoiden vuoro?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus toteaa mm. Seuraavaa:

- ketään ei voi pakottaa kuulumaan mihinkään yhdistykseen

- korkeimman opetuksen on oltava avointa kaikille kykyjensä mukaan

Pakkojäsenyys on väistämättä ristiriidassa ihmisoikeusjulistuksen kanssa. Minusta onkin koomista että opiskelijajärjestöt, jotka yleensä ovat hinnalla millä hyvänsä tulemassa ihmisoikeuksien laajaa tulkintaa, eivät niitä suostukaan kunnioittamaan jos mahdolliset taloudelliset rasitteet kohdistuisivat heihin.

Ylipppilasjärjestöt eivät ole valmiita maksamaan ihmisoikeuksista mitään.

Väinö Hirvelä

Onko sitä päätöstä perusteltu tai onko se julkilausuma pitempi kuin toteamus?

Toimituksen poiminnat