Juha Karjalainen Suomen johtava kansallisliberaali

Apteekkien määrän sääntelystä luovuttava

MTV kirjoitti 11.07.2016 apteekkialan sääntelyn aiheuttaneen voimakasta keskustelua, kun kansanedustaja Antero Vartia (vihr.) ja Apteekkariliiton toinen varapuheenjohtaja Sirpa Peura kohtasivat SuomiAreenassa Porissa. Vartia haluaisi purkaa sääntelyä, kun taas Peura puolusti nykyjärjestelmää. Erityisesti apteekkien määrän keinotekoinen sääntely ihmetyttää kansanedustajaa.

Vartia on oikeassa. Apteekkien määräsääntelyä on vaikea perustella millään oikeasti hyvällä argumentilla. Sääntelyn puolesta Peura esittää kolmea perustetta. Ensimmäiseksi hän on huolissaan nykyisten apteekkien toimintakyvystä, jos alalle tulee kilpailua. Tämä argumentti on kerrassaan huvittava, sillä hänhän myöntää puhtaasti suosivansa epätasa-arvoisesti jo alalla olevien taloudellisia intressejä kaikkia muita vastaan.

Toiseksi perusteeksi hän esittää nykyjärjestelmän takaavan apteekkipalvelujen laadun. Hän kuitenkin jättää mainitsematta, että tämänhetkisen järjestelmän puitteissa kuluttajan on hyvin paljon vaikeampi valita apteekkien joukosta sitä laadukkainta juuri sen vuoksi, että apteekkipalveluiden tarjontaa rajoitetaan keinotekoisesti. Vapailla markkinoilla apteekkien olisi huomattavan paljon enemmän panostettava laatuun kuin nykytilanteessa.

Kolmas peruste määräsääntelyn puolesta Peuralla on suomalaisuuden ja pienyrittäjyyden puolustaminen kansainvälisiä suuryrityksiä ja ulkomaisia toimijoita vastaan. Kansallismielisyys on sinänsä ihailtava asia, mutta argumentti tuntuu lähinnä kansan tuntoihin vetoavilta ovelilta tekosyiltä nykyapteekkarien oman taloudellisen aseman varmistamiseksi. Keskustelussa täytyy muistaa, että suomalaisuutta voi puolustaa myös ottamalla huomioon suomalaisten kuluttajien mahdollisuus laajaan valinnanvapauteen lääkemarkkinoilla. Kansalaiset saavat verkkoyhteyksien ja sosiaalisen median aikakaudella asioihin helpommin useita näkökulmia, eikä näin ollen linssiin viilaaminen ole enää niin yksinkertaista kuin vielä joitakin vuosikymmeniä sitten.

Apteekkien määräsääntelystä on luovuttava. Järjestelmä hyödyttää pientä jo alalla toimivien apteekkarien joukkoa haitaten muita potentiaalisia yrittäjiä ja etenkin suurta joukkoa suomalaisia kuluttajia. Yksilöt ja yritykset eivät tämän seurauksena lähde samalta viivalta, vaan saavutettuja etuja pidetään keinotekoisesti yllä jäykän lain avulla. Vanhoja yrityksiä suosiva järjestelmä muistuttaa keskiaikaista ammattikuntalaitosta, jossa ammattikuntaan kuuluvia ammatinharjoittajia suojeltiin ulkopuoliselta kilpailulta. Kyse on siis eräänlaisesta laillistetusta kartellista, jossa häviäjinä ovat kuluttajat. Keinotekoisesti säädellyt markkinat eivät voi koskaan vastata kuluttajien todelliseen kysyntään. Lääkkeiden jakelun turvallisuuskaan ei ole kiinni apteekkien lukumäärästä, vaan siellä työskentelevien henkilöiden pätevyydestä ja ammattitaidosta. Valtion ei tule perusteettomin rajoittavin säännöksin suojella keinotekoisesti vain pienen ryhmän taloudellisia etuja, vaan mahdollistaa ahkerille ja päteville yksilöille apteekkialallakin tasavertaiset mahdollisuudet tarjota markkinoilla palveluita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän milkoaikio kuva
Milko Aikio

Sehän on selvää, että apteekkien määrän lisääntyminen ja hintojen halpeneminen on potilaan etu. Enpä ole kuullut potilasjärjestöjen meuhkaavan apteekkimonopolin puolesta, vaikka Apteekkariliitto kovasti haluaisikin väittää olevansa kuluttajan asialla. Omalla asiallaan he ovat.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Halpenee? Mikä on lääkkeiden myyntikate?

Käyttäjän HenrikVlimki kuva
Henrik Välimäki

Viime keväänä hämmästellessäni Espanjan apteekkien runsautta ja hintojen pienuutta tein pikavertailun kolmen toisiaan vastaavan lääkkeen hinnasta:

Panacod 20 tabl (Suomi) 14.35€
Analgiplus 20 tabl (Espanja) 2,35€
Citodon 20 tabl (Ruotsi) 6,10€

Voltaren 60g (Suomi) 18,60€
Voltaren 60g (Espanja) 6,95€
Voltaren 60g (Ruotsi) 14,0€

Rosazol 25g (Suomi) 19.45€
Rozex 30g (Espanja) 5.37€
Rozex 30g (Ruotsi) 24.65€

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Espanjan apteekeissa henkilökunnan taso on kirjava ja valikoima puutteellinen. Hiilitabletit kalliita...

Ilman tietoa myyntikatteesta keskustelu on turhaa.

Reijo Jokela

Suomessa Panacod maksaa tuon 14.35 100 kpl, joten sitä ei pidä verrata noihin muihin hintoihin.

Käyttäjän HenrikVlimki kuva
Henrik Välimäki Vastaus kommenttiin #8

Vertailu oli tehty joskus talvella. Oliskohan hinta kohtuullistunut sen jälkeen?Tarkistin asian uudestaan: Suomessa Panacod 500mg 20 tablettia Yliopiston apteekissa ilman reseptilääkkeen toimitusmaksua 6,14€.

Käyttäjän JuhaniKhr kuva
Juhani Kähärä

Tämän arvion mukaan apteekkareiden saamat ansaitsemattomat voitot olisivat luokassa 100 miljoonaa euroa vuodessa. Ne voivat hyvin olla suuremmatkin. Tämän verran siis ainakin kuluttajat ja julkinen sektori yhteensä säästäisivät, jos apteekkitoiminta olisi vapaampaa.

http://blog.hse-econ.fi/?p=7407

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn
Reijo Jokela

Vastaus viestiin 5.
Onko muuten mitään arviota siitä paljonko kuluttajat ja julkinen sektori säästäisivät, jos ruoka- ja päivittäistavarakauppiaiden "ansaitsemattomat" voitot nollattaisiin samalla tavalla?

Käyttäjän JormaTuomainen kuva
Jorma Tuomainen Vastaus kommenttiin #9

Meinaat että poistettaisiin kaupoilta määräsääntely ja ruokatuotteilta määrähinnat, eli se mitä tässä ehdotetaan apteekeille?

Reijo Jokela Vastaus kommenttiin #11

Se ei ollut sanoma, jota tavoittelin, vaan se, että näiden "säästöjen" laskeminen on yhtä piposta vedettyä kuin tuollainen arvuuttelu, että paljonko kauppiaat saavat näitä ansaitsemattomia tuloja.
Kukaan ei ole kertonut paljonko se apteekkarin ansaittu tulo on, mutta tuo ansaitsematon osa pystytään hyvinkin ilmoittamaan, eli 100 miljoonaa.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #13

Mikä summa menee lääke- ja kosmetiikkafirmoille?

Mikä on apteekkien myyntikate?

Ilman noita tietoja on ihan turha keskustella apteekeista. Vähän kuin eunukit keskustelisivat erotiikasta.

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen

Tuosta apteekkari-keskustelusta huomaan, että Suomi viimeisten 10-15 vuoden sisällä on selkeästi köyhtynyt.

Kuka muistaa enää Nokian johtajien tai Fortumin Mikael Liliuksen jättioptiot? Nyt kelpaa "tikun nokkaan" jo "pienempituloiset" apteekkaritkin. Tosin en ole kuullut poikkipuolista sanaa apteekkien toimimattomuudesta lääkkeiden suurkuluttajien kannalta.

Nykyinen systeemi on toiminut hyvin. Jos nyt teoreettisesti apteekkitoiminta vapautettaisiin tutkinnon suorittaneille proviisoreille, todennäköisesti kävisi niin, että uudet perustettavat apteekit keskittyisivät väestörikkaille pk-seudulle sekä kasvukeskuksiin maakunnissa. Maaseutuapteekkien apteekkareilla saattaisi olla halukkuutta "paeta" rahakkaampiin keskuksiin, joten tuskinpa tämä säädelty ala jää aivan säätelemättömäksi jää, jos koko maan apteekkipalvelut halutaan turvata.

Apteekkien määrää voitaisiin aivan hyvin lisätä - missä tarve on suurin - valvovan viranomaisen Fimean tarveharkinnalla. Jos tämä ei toimisi, voisi seuraavaksi harkita tuolloin saatujen kokemusten perusteella laajempaa apteekkitoiminnan vapauttamista.

Käyttäjän TeemuKivijrvi kuva
Teemu Kivijärvi

Lääkkeiden oikeita omavastuuhintoja ovat (tänään 14.7.2016):
- Panacod 20 tabl 5,12 € tai Panacod 100 tabl 10,10 €
- Voltarenia ei ole Suomessa 60 g pakkauksissa
- Rosazol 25 g 7,91 €

Kommenteissa väitetyt hinnat:
Panacod 20 tabl (Suomi) 14.35€
Analgiplus 20 tabl (Espanja) 2,35€
Citodon 20 tabl (Ruotsi) 6,10€

Voltaren 60g (Suomi) 18,60€
Voltaren 60g (Espanja) 6,95€
Voltaren 60g (Ruotsi) 14,0€

Rosazol 25g (Suomi) 19.45€
Rozex 30g (Espanja) 5.37€
Rozex 30g (Ruotsi) 24.65€

Käyttäjän HaapakoskiPasi kuva
Haapakoski Pasi

Minä toivoisin malttia, kun lähdetään muuttamaan näitä viimeisiä terveydenhuoltomme toimivia lohkoja. Laadusta uskon asiakkaiden olevan jatkossakin maksamaan, kun näin tärkeistä asioista on kysymys.

Apteekkarien suurten tulojen kanssa olemme vähän myöhässä, kun sen kulta-aika oli ennen rinnakkaislääkkeiden tuloa markkinoille. Esimerkiksi yhden laajalti käytetyn reseptilääkkeen hinta laski hetkessä yhdestä eurosta 0,07€ tabletilta. Tällaista taloudellista muutosta ei tämäkään toimiala olisi kestänyt ilman sopeuttamistoimia, mutta tätä tasoittamaan kehitettiin itsehoitopuolen valikoimaa. Tämän ansiosta vältyttiin irtisanomisilta ja palveluita on pystytty kehittämään entisestää. On saatu erinomaisia tutkimustuloksia itsehoitopuolen ja apteekkilaisten asiantuntemuksen säästävän yhteiskuntamme varoja perusterveydenhuollon haasteiden keskellä.

Yhdessä keskustelussa nostettiin esille apteekkihenkilöstön kiireettömyyttä negatiivisena asiana? Tarkkuutta vaativissa ammateissa kiire nostaa usein virheiden riskejä ja uskoisin nykyajan digitaalisen vallankumouksen keskellä apteekin asiakkaiden arvostavan nimenomaan kiireettömyyttä ja henkilökohtaista ammattitaitoista palvelua. Esimerkki perusterveydenhuollon lääkärin vastaanotolla saa esittää vain yhden vaivan ja toisiin varataan hänelle uusi aika, kun apteekissa taas pyritään tarjoamaan kokonaisvaltaista palvelua huomioiden myös tärkeät potilaan tukihoidot. Itse en toivoisi sairaan lapsen kanssa apteekissa asioidessani skanneria ja printteriä palvelemaan meitä, jos mahdollisuus on saada hymyilevä asiantuntija auttamaan meitä kysymystemme kanssa.

Säästöjä on yhteiskuntamme saatava haastavan tilanteen edessä, mutta soten ratkaisemiseen keskittäisin nyt kaikki voimavarat ja vasta sen jälkeen näihin muihin säästökohteisiin. Maassamme on erittäin kattava määrä apteekkeja ja niiden määrän nostamista en näe ratkaisuksi säästöjen saamiseksi nopealla aikataululla. Sen sijaan kilpailun mahdollistaminen jo toimiviin yksiköihin olisi terveemmällä pohjalla. Nykyinen toimintamalli on vanha, mutta toimiva ja sen toimintojen hyvin harkittujen päivitysten pohtiminen on varmasti perusteltua. Keskustelu aiheen ympärillä on herättänyt voimakkaita tunteita ja jopa valitettavan epäkunnioittavan sävyn asiantuntijoiden välillä.

Reseptilääkkeiden hinnat eivät ole apteekkien päätettävissä ja niiden kehitys on uutisoitu myös näyttävästi, mutta tähän nopeita säästöjä tuovaan kuluerään ei ole jostain syystä puututtu. Uusien lääkkeiden hinnat ovat usein perusteltuja, mutta vanhojen satojen prosenttien hinnannousut ovat hankalasti perusteltavissa. Tämä on laaja kokonaisuus ja vain kannatuksella/kateudella tehtyjä päätöksiä oli hyvä välttää. Kilpailun lisääminen ei olisi välttämättä huono asia, koska se motivoisi apteekkaria kehittämään jatkuvasti palveluitaan ja työyhteisön henkeä. Hinnoissakin on varmasti asiakashyötyä, mutta laadun kustannuksella sitä ei asiantuntijaorganisaatiossa saa mielestäni toteuttaa. Yrittäjyys on aktiivista innovointia ja myöskin hallittujen riskien ottaminen lisää mielenkiintoa.

Jos suhteutetaan apteekkarien tulot koulutukseen ja ison apteekin tuottamaan voittoon muiden toimialojen yrittäjäkollegoiden kanssa niin emme poikkea linjasta. Tässäkin on tapahtunut muutos, kun enää ei voi kuolemaansa asti pitää apteekkia itsellään vaan sen päättää normaali eläkkeelle siirtymisen rajat. Näin sen ”kultakaivoksen” aktiivisen vuodet jäävät 10-15 vuoteen, kun yrittäjäkollegat voivat nauttia vastaavista ansioista jopa tuplasti pidemmän ajan. Tämä johtuu siitä, että valtaosa työurasta menee palkollisena proviisorina ja sen jatkeeksi tehtävästä vähintään viiden vuoden mittaisesta pienen apteekin apteekkarina toimimisessa. On myös muistettava apteekissa toimivien työntekijöiden koulutus-ja palkkatasot, jotka eroavat merkittävästi päivittäistavarakaupan sopimuksista. Apteekkaria verotetaan yksityisenä elinkeinonharjoittajana, jolloin hänen verotettavat tulonsa muodostuvat liikkeen tuloksesta ja hänelle kuuluvasta palkasta. Liikkeen tuloksella katetaan normaalit yrityksen investoinnit ja kehittämistoimenpiteet. Kun apteekin tulosta oikaistaan ns. palkkaoikaisulla (palkka+sotut) päästään täysin vertailukelpoiseen liiketulostasoon muiden yhtiömuotojen kanssa. Tämä tulisi ottaa huomioon eri kaupanalojen liiketulosten vertailuja tehdessä.

Päivittäistavarakaupat ovat myös voittoa tavoittelevia yksiköitä, jotka haluavat laajentaa valikoimaansa lääkkeisiin loppukuluttajia palvellakseen. En näe tähän akuuttia tarvetta, koska hyvin monen automarketin kyljessä toimii jo apteekki ja tätä synergiaetua tuotetaan jo kansalaisille.

Väärissä käsissä ei ole turvallisia lääkkeitä ja tästä saatiin esimerkki Ruotsista, jossa lasten viattomana pidetty kuumelääke Parasetamoli otettiin huoltoasemilta takaisin apteekkeihin. Puhutaan tärkeästä työstä, johon liittyy riskejä ja siksi selvittäisin taustat todella tarkasti/ilman poliittista voitontavoittelua.

Hiekkalinnankin voi rikkoa nopeasti, mutta sen korjaaminen vaatii aikaa

Kauri Laine

Apteekkien määräsääntelyn purku tarkoittaisi myös väistämättä sijaintiin liittyvästä säännöstelystä luopumista. Tästä seuraisi ennen pitkää apteekkien keskittyminen suurempiin liikekeskuksiin, mikä taas johtaisi lisääntyvään sekä alueelliseen että sosiaaliseen eriarvoisuuteen suurten ja pienten keskusten sekä niiden asukkaiden välillä.

Tällöin olisi vielä vaikeampaa pitää koko Suomi asutettuna. Sanomattakin selvää, että moinen olisi esimerkiksi maanpuolustuksellisesti huono homma.

Jos vasta-argumenttina on, että "Keskonkin täytyy päästä apajille", niin jooh.

Toimituksen poiminnat